Kevät toi, kevät toi...

Muurarin, maalarin, hirviä, teeriä, kärpäsiä ja kauheesti töitä. Alma on tänä keväänä kunnostautunut hirvi- ja lintukoirana, Selmalle riittää onneksi vielä kärpäset. Teeren ylösajo sai Almassa aikaan hillittömän onnistumisen tunteen, siinä oli sitä jotain! Täytyy sanoa, että on onni lenkkeillä metsissä, joissa ei olla nähty vielä yhtään pupua, ei edes jälkiä. Toivottavasti ei nähdäkkään..

Tänään käytiin iltalenksalla Aishan, Selman ja Caukon kanssa. Tässä pienehkö kuvapläjäys hämärän rajamailta.

Niin, kyllähän me sitten sen puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen aateltiin vielä ottaa Selmasta kunnon poseerauskuva. Tässäpä siis kuvasarja niille, jotka eivät vielä tiedä, miten koiraa opetetaan seisomaan kauniisti ja ryhdikkäästi paikallaan...

"Siis mitä, hä? Pitäiskö mun niinku tehdä mitä?"

"Hei kattokaa, pikkasenko hieno käpy!"

"Leikitäänkö, jooko, tää on niiiiin hieno!"

"Kato ny, mää voin antaa sen sulle lainaan!"

"Älä töni, ku nyt oikeesti leikitään!"

"En muuten päästä irti ennen ku leikit, tyhmä..."

"Nyt se pölli mun aarteen, mut onneks tuolla lentää lintuja."

"Osaanhan mää ny olla ihan nätistikkin, silloin kun mulle parhaiten sopii!"