maanantai 14. joulukuuta 2009

Vihdoinkin!

Aivan, vihdoinkin tämä blogi sai alkunsa, johan tätä on vuosi mietitty... Kotisivujen kuulumisia on tullut niin harvoin päiviteltyä, että oikein hävettää. Toivottavasti innostuisin nyt kirjoittamaan useammin.

Kotarit on siis päivitetty viimeksi toukokuussa...hmmm... Paljon on tapahtunut sen jälkeen, joten pientä kertausta kevään, kesän ja syksynkin tapahtumiin.

Ruusu kävi kesän aikana muutamat jälkikokeet saaden ykköset jokaisesta. Siirtyi siis kahden avo-luokan kisan jälkeen voittajaluokkaan, josta kävi myös yhden ykkösen loppukesästä nappaamassa. Minähän en oo siellä metsässä Ruusun kanssa tallonut, vaan kaikki kunnia
tuloksista kuuluu Anna-Lena Hongalle. Saas nähdä joudunko ensi kesänä leipomaan käyttövaliokaakun!

Almalle odotettiin juoksua kesällä kuin kuuta nousevaa. No, nousihan se kuu ja juoksu alkoi. Ei muuta kuin progetestin jälkeen kamat reppuun ja auton nokka kohti Tamperetta. Muutama päivä siinä ajeltiin Tampereen ja Riihimäen väliä, jossa Alman sulho Calle asustelee. Tiiviistä tunnelmoinnista huolimatta Alma jäi valitettavasti tyhjäksi, mutta suunnitelmat jatkuvat =)

Aishan autoimmunitauti SLO on pysynyt hyvin hallinnassa. Kynnet eivät ole mitään kaunista katseltavaa, mutta tilanne on rauhallinen. Ei märkää eikä irronneita kynsiä, joten uutta lääkekuuria ei ole vielä tarvinut aloittaa. Mitään näyttelyturkkia sille ei kyllä koskaa tarvitse kasvattaa, kun jalkakarvojen pituus on tälläkin hetkellä ehkä sentin.


Selma, viiviö pin laaden, on kuitenkin laumamme suurin paukku tälle vuodelle. Tästä pikkulikasta, joka saapui perheeseemme Hollannista, saadaan toivottavasti kisakaveria erityisesti juoksupuolelle. Selmalla on voimakas saalisvietti ja taistelutahtoakin löytyy enemmän kuin muulta laumalta yhteensä, joten katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti