maanantai 31. toukokuuta 2010

Pentusuunnitelmat etenevät...

Jepulis, jotain on vihdoinkin saatu aikaan.. Tässä hän nimittäin nyt on, pitkän etsinnän ja pähkäilyn tulos, Alman tuleva sulho, N&S MVA Grey Mountain Bartosz!

Bartosz asuu Lillehammerissa, Norjassa, omistajiensa Geirin ja Kennethin sekä parin malinoisin ja salukin kanssa. Tältä urokselta löytyy tuloksia sekä näytöstä, että käytöstä ja lisäksi hyväksytty palveluskoirien luonnetestitulos.



Geirin ja Kennethin kertoman mukaan Bartosz on mukava koira kaiken kaikkiaan ja kermana kakun päällä, erittäin sosiaalinen ja avoin. Tämän kaiken pääsen sitten itse toteamaan, kun matka (jonain kauniina päivänä) kohti Norjaa alkaa! Tuskin maltan odottaa...

Lisää kuvia ja juttuja Bartoksesta löydät täältä; Sinaxs

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Terveisiä Tampereelta!

Viikonloppu vierähti Selman ja Alman kanssa Minnan luona tampesterissa. Oli hellettä, pentunäyttelyä, loistavaa ruokaa ja tietenkin seuraa! Muutaman päivän loma oli kyllä tarpeen.

Lauantain pentunäyttely kaupissa oli hyvin järkätty. Kehät isot ja tuomarit sekä kehäsihteerit iloisella tuulella. Selmalle ja Carlokselle tää oli ihan uus juttu, mutta hienosti pennut kaikkeen suhtautuivat. Tosin täytyy myöntää, että pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko hiukan hiljensi pentujen touhuja =)

Menestystäkin tuli. Tuomari tykkäsi hurjasti näistä ripakintuista, olisi kuulema voinut ottaa molemmat ryhmään. Carlokseen se lopullinen valinta kuitenkin osui, eikä suotta, Cauco teki vaikutuksen tuomariin myös ryhmässä ollen RYP-2! Parikilpailussa sijoitus oli myös tuo kakkospalli, vaikka "homma lähti lopussa vähän lapasesta", suora lainaus tuomarilta.

Caucon arvostelua mulla ei valitettavasti ole, mutta Seemulaisen arvostelu meni näin:
"7kk lupaava narttu, jolla erittäin hyvä lihaskunto. Oikeat rungon mittasuhteet, hyvä vahva luusto. Hyvä vahva kaula, kaunislinjainen pää. Keskiruskeat silmät, leikkaava purenta. Musta pitkä karva valkoisin merkein. Liikkuu erittäin hyvin - tyylikkäästi. Varma, rauhallinen käytös"

Selman karvanlaatu oli tuomarille selkeästi yllätys, totesi vain, jotta "karvanlaatu vaihtui sit lennossa". Tokikaan karva ei ole pitkä, ehkä pisimmillään 4cm ja karkea, mutta pitkäksi se nyt kuitenkin muuttui ;) Annettakoon anteeksi.

Tässä kuvatuksia näyttelystä. Kuvat otti Minna, kiitokset myös tästä avusta!
Selma
Carlos
Carlos seisoo niin kauniisti, handlerina Marjo,
niin ja liikkuu lennokkaasti!
Selman profiili
Selman pöjötys, sekin meni hyvin!
Ja Selma liikkuu, nätisti sekin.
Lisää pöjötystä.
Tässä vaiheessa parikilpailua kaikki oli vielä hyvin...
Sitten Cauco muisti rakastavansa mua ja erityisesti Selmaa! Tän kuvan jälkeen tapahtui paljon, mutta ne on niin sensuroitu...
Parhaista parhaimmat ystävät,
osasivat olla myös kauniisti, ihan itse!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kuvasaastetta kerrakseen

Tässäpä muutama kuva eilis illalta. Ryhmä rämä päästeli hiekkamontuilla kuin viimeistä päivää. Huonolla kameralla (kuvaajassa ei varmasti vikaa ;)) otettu, joten valitetettavan rakeisia ja epätarkkoja nää taas on. Yrittäkää kestää.













keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Taas takapakkia...

Empä oikein tiedä, mitä seuraavaksi. Aisha raukan tilanne on jälleen kerran huono, lääkekuureja lääkekuurejen perään.

Kaikki alkoi siis eilen, kun lähdettiin metsälenkille Aishan, Alman ja Carloksen kanssa. Normaalisti tuo jästipää juoksee kuin hullu, kun vedättäjinä ovat vinttarit. Luulee lienee olevansa tuulta nopeampi sekin. Eilinen oli kuitenkin poikkeus, ei vipattanut juoksujalka, eikä fiilis muutenkaan hääviltä tuntunut. Reilun puolen kilometrin tallustelun jälkeen alkoi se valitettavan tuttu etujalan ontuminen. Siinä sitten kaivelin varpaita, mutta yritäppä nyt löytää hiekan ja lehvien täyttämästä tassusta jotain, juu ei onnistunut.

Illalla, kun työt oli tehty, koirat syötetty ja pissatettu, laitoin päähäni otsalampun, jolla syynäsin tassunpohjat läpi. Siellähän ne vanhat tuttavat, kudosnesteitä valuvat läntit taas olivat. Siinä niitä surressani ja manatessani otsalampun valokeila osui naamakarvoitukseen sekä kyynärpäähän, joista löytyi lisää ylläreitä. Huulet olivat turvonneet, leuan alus ja huulipielet sekä toinen kyynärpää näissä paiseissa myös. Taas tippui taivas niskaan, eikö tää koskaan lopu?

Tänään aamulla sitten soittelin meidän maailman parhaalle eläinlääkärille. Oireita kuunnellessaan ja kuullessaan, että korvat ovat nyt puhtaat, totesi, että meillä taitaa tän kaiken muun hauskan lisäksi olla myös furunkuloosi..Jep jep, oireisto ainakin on aika selvä. Ei siinä muuta, taasen alkoi lääkekuurit vaikka edellisistä on vain reilu kuukausi aikaa.

Aisha riepu, äiskän oma takkutukka. Koira, jonka sydän on puhdasta kultaa. Tuntuu niin väärältä ja epäreilulta, ettei tosikaan. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että kaikki menisi nyt vain parhain päin. "Paiseista eroon" operaatio alkaa kunnolla, jahka viimeisetkin karvat on koirasta ajeltu, joten hei hei parta..=(