"Päivänä kauniin talvisen

hiljeni sydän kultainen.

Lähtösi vaikeaa kestää on

surumme suuri ja sanaton.

Lohtuna muistot rakkaat."

Lepää rauhassa Vaari

31.8.1923-25.1.2010

Minusta tulee isona...

Nuorempi lapseni, viidenvuoden uhmaa elävä kaikkitietävä pikkuneiti, ilmoitti haluavansa isona valokuvaajaksi. Jokainen varsinkin mustan taikka nopean koiran omistaja tietää valokuvaamisen tuskan, joten minä olin varsin iloinen kuulemastani, perheeseen saadaan oma valokuvaaja!

En suinkaan vähättele tytön aiempia toiveita olla balettitanssija, laulaja, kampaaja, tarhantäti, opettaja taikka kuulantyöntäjä, hyviä ammatteja kaikki tyynni. Huonona kuvaajana otin tämän toiveen kuitenkin varsin tosissani vastaan ;-) Kaappien kätköistä sitten etsimme vanhan digipokkarin ja ei muuta kuin tytölle vapaat kädet. Kamera on ollut kovassa käytössä ja tässä nyt muutama otos näytille:

taiteilijan omakuva

Aurinkoa =)

Pikkasenko huippua, ulkona tarkenee ilman kerrospukeutumista ja pilkkihaalaria! Lenkillä ollaan käyty jo pariin otteeseen tälle päivälle ja nyt sohvalla makaa väsyneitä mutta onnellisia koiria. Tässä muutama kuva tältä kauniilta aurinkoiselta päivältä:

Eiliseltäkin löytyy pari uutta kuvaa, joiden laatu on ehkä parasta ö-luokkaa. Ulkona oli muka tosi hyvä valo ja mallitkin loistivat niin järjellään kuin nopeudellaan.. Kuvia tuli otettua melkein 300, joista "onnistui" ehkä kaksi. Jep jep, nää oli sitä parhaimmistoa =/

Hyvää Uutta Vuotta 2010!

Vuosi vaihtui meidän perheessä samoin, kuin vuoden muutkin vuorokaudet. Koirat ei pommeista piittaa, joten syytä ylimääräiselle valvomiselle ei ollut. Unta häiritsi yöllä 24:12 ainoastaan puhelimeen saapuneet hyvän uuden vuoden toivotusviestit. Täytyy nyt jälkijättöisesti pyytää anteeksi kaikilta, joille en unieni välissä jaksanut vastailla =)

Pakkaset ne vaan jatkuvat ja mistä tuota lunta oikein tulee? Talvi on kyllä mukavaa aikaa, mutta kohtuus kaikessa. Lumimäärä riittäisi nyt koko lopputalvelle ja pakkanen saisi vähän hellittää. Koirat juoksevat kyllä pihallakin, mutta täytyy myöntää, että metsiin mieli halajavi. Sitä paitsi, sosiaaliset kontaktit kärsivät näistä pakkasista, ei näillä keleillä pitkille kimppalenkeille lähdetä. Näistä Minnan jouluna ottamista kuvista lumimäärä on lisääntynyt ainaskin metrillä tai kolmella...

Onneksi Carlos, tuo "lahja maailman tyttökoirille", on käynyt meillä ahkerasti leikittämässä Selmaa ja siinä sivussa muitakin. Nää on kyllä niin paita ja peppu, ettei tosikaan! Ai että ootan lauhempia kelejä, jolloin päästään metsiä ja monttuja koluamaan, pääsevät vässykät sitten kunnolla riekkumaan. Siihen saakka on tyytyminen kotileikkeihin..